Skip to main content

Erasmus+

EU programme for education, training, youth and sport
Search the guide

Tällä verkkosivulla ei ole vielä otettu huomioon vuoden 2022 Erasmus+ ‑ohjelmaoppaan sisältöä. Voit kuitenkin ladata koko vuoden 2022 oppaan valitsemallasi kielellä pdf-muodossa tämän sivun oikeassa reunassa olevan ”Download”-painikkeen kautta.

Erasmus+ -Ohjelman painopisteet

Osallisuus ja moninaisuus

Ohjelman kaikissa toimissa pyritään edistämään yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumismahdollisuuksia, osallisuutta, moninaisuutta sekä oikeudenmukaisuutta. Organisaatiot ja itse osallistujat, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ovat näiden tavoitteiden keskiössä, ja ohjelmassa annetaan heidän käyttöönsä mekanismeja ja resursseja. Organisaatioiden tulisi noudattaa hankkeiden ja toimien suunnittelussa osallistavaa lähestymistapaa ja tuoda ne erilaisten osallistujien saataville.

Jotta tähän päästään, myös kansallisten toimistojen rooli hankkeiden tukemisessa on erittäin tärkeä, jotta hankkeista tehdään mahdollisimman osallistavia ja moninaisia. EU:n tason yleisten periaatteiden ja mekanismien perusteella kansalliset toimistot laativat osallisuutta ja moninaisuutta koskevia suunnitelmia vastatakseen mahdollisimman hyvin muita vähemmän mahdollisuuksia omaavien osallistujien tarpeisiin ja tukeakseen näiden kohderyhmien kanssa työskenteleviä organisaatioita niiden kansallisessa toimintaympäristössä. Samalla myös ohjelman toteuttamista tukevat SALTO-resurssikeskukset ovat keskeisiä toimijoita osallisuuden ja moninaisuuden edistämisessä ja toteuttamisessa erityisesti siksi, että ne keräävät tietoa ja laativat ja toteuttavat valmiuksia kehittäviä toimia kansallisten toimistojen henkilöstölle ja ohjelman edunsaajille. Myös EU:n koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastolla (EACEA) on yhtä tärkeä rooli keskitetysti hallinnoitujen ohjelmien lohkojen kannalta. Kumppanimaissa EU:n edustustoilla ja kansallisilla Erasmus+ -toimistoilla – jos maissa on sellaisia – on myös keskeinen rooli tuotaessa ohjelmaa lähemmäs tämän strategian kohderyhmiä.

Näiden periaatteiden toteuttamiseksi laaditaan kaikki ohjelman alat kattava osallisuus- ja moninaisuusstrategia, jonka avulla helpotetaan useampien erilaisten organisaatioiden mahdollisuuksia saada rahoitusta ja tavoitetaan useampia osallistujia, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia. Sillä luodaan myös kehys niille ohjelmasta tuettaville hankkeille, joissa on tarkoitus käsitellä osallisuuteen ja moninaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tällä strategialla on tarkoitus auttaa poistamaan esteitä, joita eri kohderyhmät saattavat kohdata käyttäessään tällaisia mahdollisuuksia Euroopassa ja muualla.

Jäljempänä esitettävä luettelo tällaisista mahdollisista esteistä ei ole tyhjentävä, vaan sillä on tarkoitus antaa vertailukohta toimien toteutukselle muita vähemmän mahdollisuuksia omaavien henkilöiden saavuttamisen lisäämiseksi. Nämä esteet voivat haitata tällaisten henkilöiden osallistumista erillisinä tekijöinä ja useampien tekijöiden yhdistelminä:

  • Vammaisuus: Tämä kattaa ruumiilliset, henkiset, älylliset tai aisteihin liittyvät vammat, jotka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa saattavat estää henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.[1]
  • Terveysongelmat: Terveysongelmat, kuten vakavat tai krooniset sairaudet tai muut fyysiseen tai mielenterveyteen liittyvät ongelmat, saattavat aiheuttaa esteitä, jotka estävät osallistumisen ohjelmaan.
  • Koulutusjärjestelmiin liittyvät esteet: Henkilöt, joilla on eri syistä vaikeuksia suoriutua koulutusjärjestelmissä, koulunkäynnin varhain keskeyttäneet nuoret, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat sekä aikuiset, joilla on alhainen koulutustaso, saattavat kohdata esteitä. Vaikka muutkin tekijät saattavat vaikuttaa asiaan, nämä koulunkäyntiongelmat johtuvat useimmiten koulutusjärjestelmästä, joka luo rakenteellisia rajoituksia ja/tai ei ota täysimääräisesti huomioon yksilön erityistarpeita, joskin ne voivat myös liittyä henkilökohtaiseen tilanteeseen. Esteitä henkilöiden osallistumiselle saattaa syntyä myös siinä tapauksessa, että opetussuunnitelmien rakenteen vuoksi on vaikeaa toteuttaa oppimiseen tai koulutukseen liittyvää liikkuvuutta ulkomailla osana opintoja.
  • Kulttuurierot: Kuka tahansa voi lähtökohdistaan riippumatta kokea kulttuurierot esteinä, mutta erityisesti ne voivat haitata muita vähemmän mahdollisuuksia omaavia henkilöitä. Tällaiset erot voivat muodostaa merkittäviä oppimisen esteitä yleisesti ja varsinkin maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisille henkilöille – erityisesti hiljattain saapuneille maahanmuuttajille – sekä muun muassa kansalliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluville henkilöille, viittomakielen käyttäjille ja henkilöille, joilla on vaikeuksia sopeutua uuteen kieliympäristöön ja kulttuuriin. Vieraiden kielten ja kulttuurierojen kanssa tekemisiin joutuminen erilaisiin ohjelmien toimintoihin osallistuttaessa saattaa heikentää osallistumisintoa ja rajoittaa osallistumisen tuottamia hyötyjä. Mahdolliset osallistujat saattavat jopa jättää kokonaan hakematta tukea ohjelmasta kulttuurierojen vuoksi, jolloin kulttuurierot ovat todellinen este osallistumiselle.
  • Sosiaaliset esteet: Sosiaaliset sopeutumisvaikeudet, kuten puutteelliset sosiaaliset taidot, epäsosiaalinen tai riskikäyttäytyminen, (aikaisemmat) rikokset, (aikaisempi) päihteiden väärinkäyttö tai sosiaalinen syrjäytyminen saattavat muodostaa esteen. Sosiaaliset esteet voivat johtua myös perhetilanteesta, kuten siitä, että hakija on perheen ensimmäinen korkea-asteen koulutukseen pääsevä jäsen tai vanhempi (erityisesti yksinhuoltajavanhempi), omaishoitaja, perheen elättäjä tai orpo tai että hän on ollut tai on parhaillaan laitoshoidossa.
  • Taloudelliset esteet: Heikko taloudellinen asema, kuten alhainen elintaso, pienet tulot, pakko käydä töissä opiskelun ohessa, riippuvuus sosiaaliturvajärjestelmästä, pitkäaikaistyöttömyys, epävarma tilanne tai köyhyys, kodittomuus, velkaantuneisuus tai talousvaikeudet, voi muodostaa esteen. Myös palvelujen (erityisesti muita vähemmän mahdollisuuksia omaavia henkilöitä tukevien palvelujen) heikko siirrettävyys saattaa aiheuttaa ongelmia, kun palvelujen olisi ”liikuttava” osallistujien mukana näiden lähtiessä kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle tai varsinkin ulkomaille.
  • Syrjintään liittyvät esteet: Sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, sukupuoliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen tai intersektionaalisiin tekijöihin liittyvä syrjintä voi aiheuttaa esteitä (yhden tai useamman edellä mainitun syrjintään liittyvän esteen yhdistelmä).
  • Maantieteelliset esteet: Maantieteellisiä esteitä saattavat kohdata esimerkiksi syrjäisiltä alueilta tai maaseudulta kotoisin olevat, pienillä saarilla tai reuna- tai syrjäisimmillä alueilla elävät ja kaupunkien ongelma-alueilla asuvat henkilöt, ne, joiden asuinalueilla on heikot julkiset palvelut (vähän julkista liikennettä ja heikot palvelut), sekä vähemmän kehittyneillä alueilla kolmansissa maissa asuvat henkilöt.

Digitaalisuus

Covid-19-kriisi osoitti digitaalisen koulutuksen merkityksen Euroopan tarvitsemalle digitaaliselle muutokselle. Se toi erityisesti esille tarpeen hyödyntää digitaaliteknologian mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa sekä kehittää digitaalisia taitoja kaikille. Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman (2021–2027)[2] strategisten painopisteiden mukaisesti ohjelmalla pyritään tukemaan tätä pyrkimystä, jotta oppijat, kouluttajat, nuorisotyöntekijät, nuoret ja järjestöt saadaan mukaan digitaaliseen muutokseen.

Ohjelmalla tuetaan toimintasuunnitelman ensimmäistä strategista painopistettä eli tehokkaan digitaalisen koulutusekosysteemin kehittämistä luomalla kaikentyyppisissä oppilaitoksissa valmiuksia ja kriittistä ymmärrystä siitä, miten digitaaliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla ja miten voidaan kehittää digitaalista muutosta koskevia suunnitelmia.

Ohjelmalla tuetaan myös toimintasuunnitelman toista strategista painopistettä tukemalla toimia, joilla pyritään parantamaan digitaalisten taitojen ja osaamisen kehittämistä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kaikille (mukaan lukien muita vähemmän mahdollisuuksia omaavat nuoret, opiskelijat, työnhakijat ja työntekijät). Tavoitteena on edistää sekä perustason että edistyneen tason digitaalisia taitoja samoin kuin digitaalista lukutaitoa, josta on tullut olennainen osa jokapäiväistä elämää ja jonka avulla ihmiset voivat luovia algoritmeja täynnä olevassa maailmassa ja osallistua täysipainoisesti kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan.

Toimintasuunnitelman kahden strategisen painopisteen mukaisesti perustetaan eurooppalainen digitaalisen koulutuksen keskus digitaalisen koulutuksen koordinoinnin parantamiseksi EU:n tasolla ja hyvien käytäntöjen vaihdon ja tutkimuskokeilujen edistämiseksi tutkimuksen alalla. Keskuksen tavoitteena on tukea jäsenvaltioita tiivistämällä monialaista yhteistyötä, perustamalla digitaalisen koulutuksen alalla toimivien kansallisten neuvontapalvelujen verkosto, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä digitaalisen koulutuksen mahdollistavista tekijöistä, yhdistämällä digitaalista koulutusta koskevat kansalliset ja alueelliset aloitteet ja strategiat sekä yhdistämällä kansalliset viranomaiset, yksityinen sektori, asiantuntijat, koulutuksen järjestäjät ja kansalaisyhteiskunta digitaalista koulutusta koskevan toimintapolitiikan ja käytännön ketterämmän kehittämisen avulla. Lisäksi keskus auttaa seuraamaan digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

Ohjelman pitäisi tavoittaa laajempi kohderyhmä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Tässä voidaan hyödyntää nykyistä enemmän tieto- ja viestintäteknologian välineitä, fyysisen liikkuvuuden ja virtuaalioppimisen yhdistelmää sekä virtuaalista yhteistyötä.

Ympäristö ja ilmastonmuutoksen torjunta

Ympäristö- ja ilmastotoimet ovat EU:n keskeisiä painopisteitä nyt ja tulevaisuudessa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskeva tiedonanto[3] on eurooppalainen uusi kasvustrategia, ja siinä tunnustetaan koulujen, koulutuslaitosten ja yliopistojen keskeinen rooli oppilaiden, vanhempien ja laajemman yhteisön saamiseksi mukaan muutoksiin, joita tarvitaan, jotta siirtyminen ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä onnistuu.

Tästä syystä ohjelma on keskeinen väline ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä koskevien tietojen, taitojen ja asenteiden luomisessa sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella. Erasmus+ ‑ohjelmalla lisätään liikkuvuusmahdollisuuksia vihreillä tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla, mikä edistää osaamisen kehittämistä, parantaa uranäkymiä ja sitouttaa osallistujia maapallon kestävän kasvun kannalta strategisiin aihealueisiin. Erityistä huomiota kiinnitetään maaseudun kehittämiseen (kestävä maatalous, luonnonvarojen hoito, maaperän suojelu, biomaatalous). Koska Erasmus+ ‑ohjelmassa keskeistä on liikkuvuus, siinä olisi myös pyrittävä hiilineutraaliuteen edistämällä kestäviä liikennemuotoja ja vastuullisempaa käyttäytymistä.

Koska ympäristöstä ja ilmaston lämpenemisen torjunnasta tulee laaja-alainen painopiste hankkeiden valinnassa, etusijalle asetetaan hankkeet, joilla pyritään kehittämään osaamista erilaisilla ympäristökestävyyden kannalta merkityksellisillä aloilla, mukaan lukien hankkeet, jotka koskevat koulutuksen ja kulttuurin panosta kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja laatimaan vihreän sektorin osaamisstrategioita ja ‑menetelmiä sekä tulevaisuuteen suuntautuvia opetussuunnitelmia, jotka vastaavat paremmin yksilöiden tarpeita. Etusijalle asetetaan myös aloitteet, joilla tuetaan osallistuvien organisaatioiden suunnittelemia lähestymistapoja ympäristökestävyyteen.

Ohjelmalla tuetaan innovatiivisten käytäntöjen hyödyntämistä, jotta oppijoista, henkilöstöstä ja nuorisotyöntekijöistä voidaan tehdä todellisia muutostekijöitä (esimerkiksi resurssien säästäminen, energiankulutuksen ja jätteiden vähentäminen, hiilijalanjäljen kompensointi ja kestävien ruoka- ja liikkuvuusvaihtoehtojen valitseminen). Etusijalla ovat myös hankkeet, jotka mahdollistavat – koulutuksen sekä nuoriso- sekä liikunta- ja urheilutoiminnan avulla – käyttäytymismuutokset yksilöllisten mieltymysten, kulttuuristen arvojen ja kestävää kehitystä koskevan tietoisuuden, kulutustottumusten ja elämäntapojen mukaan.

Tästä syystä organisaatioiden ja osallistujien olisi pyrittävä sisällyttämään vihreät käytännöt kaikkiin hankkeisiin toimintaa suunnitellessaan. Tämä kannustaa niitä keskustelemaan ja oppimaan ympäristökysymyksistä, pohtimaan paikallisia toimia ja löytämään vaihtoehtoisia vihreämpiä tapoja harjoittaa toimintaansa.

eTwinningin ja EPALEn kaltaiset alustat tuottavat edelleen tukimateriaalia ja helpottavat ympäristö- ja kestävyysasioita koskevien tehokkaiden koulutuskäytäntöjen ja ‑toimintapolitiikkojen vaihtoa. Erasmus+ ‑ohjelman avulla voidaan myös tavoittaa tehokkaasti erilaisia yhteiskunnan toimijoita (kuten kouluja, yliopistoja, ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, nuoriso- ja urheilujärjestöjä, kansalaisjärjestöjä, paikallis- ja alueviranomaisia ja kansalaisjärjestöjä) ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa.

Osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan

Ohjelmalla puututaan siihen, miten vähän kansalaiset osallistuvat demokraattisiin prosesseihin ja miten puutteellista heidän tietämyksensä Euroopan unionista on. Sen avulla yritetään auttaa kansalaisia ratkaisemaan ongelmat, jotka vaikeuttavat heidän aktiivista osallistumistaan yhteisöihin tai unionin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Kansalaisten Euroopan unionia koskevan tietämyksen vahvistaminen varhaisesta iästä lähtien on ratkaisevan tärkeää unionin tulevaisuuden kannalta. Virallisen koulutuksen lisäksi epävirallinen oppiminen voi lisätä kansalaisten ymmärrystä Euroopan unionista ja tunnetta siihen kuulumisesta.

Ohjelmalla tuetaan aktiivista kansalaisuutta ja eettisiä periaatteita elinikäisessä oppimisessa, ja sillä edistetään sosiaalisten ja kulttuurienvälisten taitojen, kriittisen ajattelun ja medialukutaidon kehittämistä. Etusijalla ovat hankkeet, jotka tarjoavat henkilöillä mahdollisuuksia demokraattiseen toimintaan osallistumiseen, sosiaaliseen sitoutumiseen ja kansalaistoimintaan virallisen tai epävirallisen oppimisen kautta. Painopiste on Euroopan unionin tilannetta koskevan tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämisessä etenkin EU:n yhteisten arvojen, yhtenäisyyden ja moninaisuuden periaatteiden sekä niiden sosiaalisen, kulttuurisen ja historiallisen perinnön suhteen.

Nuorisoalalla on suunniteltu nuorten osallistumista koskeva strategia[4], jolla tarjotaan yhteiset puitteet ja tuetaan ohjelman käyttöä nuorten demokraattiseen toimintaan osallistumisen edistämiseksi.

  1. Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista: https://www.un.org/development/desa/disabilities/convention-on-the-rights-of-persons-with-disabilities.html

  2. https://ec.europa.eu/education/education-in-the-eu/digital-education-action-plan_fi

  3. https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/european-green-deal_fi

  4. https://www.salto-youth.net/rc/participation/ypstrategy/