Skip to main content
Erasmus+ home page Erasmus+ home page

Erasmus+

EU programme for education, training, youth and sport
Search the guide

Erasmus+ -Ohjelman painopisteet

Osallisuus ja Moninaisuus

Ohjelman kaikissa toiminnoissa pyritään edistämään yhdenvertaisen osallistumisen mahdollisuuksia, osallisuutta, moninaisuutta sekä oikeudenmukaisuutta. Organisaatiot ja osallistujat, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ovat näiden tavoitteiden keskiössä, ja ohjelmassa annetaan heidän käyttöönsä mekanismeja ja resursseja. Organisaatioiden tulisi noudattaa hankkeidensa ja toimintansa suunnittelussa osallistavaa lähestymistapaa ja tuoda ne erilaisten osallistujien saataville.

Jotta tähän päästään, myös kansallisten toimistojen rooli hankkeiden tukemisessa on erittäin tärkeä, jotta hankkeista tehdään mahdollisimman osallistavia ja moninaisia. EU:n tason yleisten periaatteiden ja mekanismien perusteella kansalliset toimistot laativat osallisuutta ja moninaisuutta koskevia suunnitelmia vastatakseen mahdollisimman hyvin niiden osallistujien tarpeisiin, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ja tukeakseen näiden kohderyhmien kanssa työskenteleviä organisaatioita niiden kansallisessa toimintaympäristössä. Samalla myös ohjelman toteuttamista tukevat SALTO-resurssikeskukset ovat keskeisiä toimijoita osallisuuden ja moninaisuuden edistämisessä ja toteuttamisessa erityisesti siksi, että ne keräävät tietoa ja laativat ja toteuttavat valmiuksia kehittävää toimintaa kansallisten toimistojen henkilöstölle ja ohjelman edunsaajille. Myös Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirastolla (EACEA) on yhtä tärkeä rooli suoraan hallinnoitujen ohjelmien lohkojen kannalta. Ohjelmaan assosioitumattomissa kolmansissa maissa EU:n edustustoilla ja kansallisilla Erasmus+ -toimistoilla sekä Erasmus+ -yhteyspisteillä – jos maissa on sellaisia – on myös keskeinen rooli tuotaessa ohjelmaa lähemmäs tämän strategian kohderyhmiä.

Näiden periaatteiden toteuttamiseksi on laadittu osallisuutta edistävien toimenpiteiden kehys1 ja osallisuus- ja moninaisuusstrategia2 , jotka kattavat kaikki ohjelman alat. Niiden tavoitteena on helpottaa useampien erilaisten organisaatioiden mahdollisuuksia saada rahoitusta ja tavoittaa useampia sellaisia osallistujia, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia. Sillä luodaan myös puitteet ja mekanismit niille ohjelmasta tuettaville hankkeille, joissa on tarkoitus käsitellä osallisuuteen ja moninaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tällä strategialla on tarkoitus auttaa poistamaan esteitä, joita eri kohderyhmät saattavat kohdata käyttäessään tällaisia mahdollisuuksia Euroopassa ja muualla.

Jäljempänä esitettävä luettelo tällaisista mahdollisista esteistä ei ole tyhjentävä, vaan sillä on tarkoitus antaa osviittaa toiminnalle, jonka tavoitteena on lisätä saavutettavuutta ja sellaisten henkilöiden osallistumista, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia. Nämä esteet voivat haitata tällaisten henkilöiden osallistumista erillisinä tekijöinä ja useampien tekijöiden yhdistelminä:

  • Vammaisuus: Tämä kattaa ruumiilliset, henkiset, älylliset tai aisteihin liittyvät vammat, jotka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa saattavat estää henkilön täysipainoisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa.3
  • Terveysongelmat: Terveysongelmat, kuten vakavat tai krooniset sairaudet tai muut fyysiseen tai mielenterveyteen liittyvät ongelmat, saattavat aiheuttaa esteitä, jotka estävät osallistumisen ohjelmaan.
  • Koulutusjärjestelmiin liittyvät esteet: Henkilöt, joilla on eri syistä vaikeuksia suoriutua koulutusjärjestelmissä, koulunkäynnin varhain keskeyttäneet nuoret, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat sekä aikuiset, joilla on alhainen koulutustaso, saattavat kohdata esteitä. Vaikka muutkin tekijät saattavat vaikuttaa asiaan, nämä koulunkäyntiongelmat johtuvat useimmiten koulutusjärjestelmästä, joka luo rakenteellisia rajoituksia ja/tai ei ota täysimääräisesti huomioon yksilön erityistarpeita, joskin ne voivat myös liittyä henkilökohtaiseen tilanteeseen. Esteitä henkilöiden osallistumiselle saattaa syntyä myös siinä tapauksessa, että opetussuunnitelmien rakenteen vuoksi on vaikeaa toteuttaa oppimiseen tai koulutukseen liittyvää liikkuvuutta ulkomailla osana opintoja.
  • Kulttuurierot: Kuka tahansa voi lähtökohdistaan riippumatta kokea kulttuurierot esteinä, mutta erityisesti ne voivat haitata henkilöitä, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia. Tällaiset erot voivat muodostaa merkittäviä oppimisen esteitä yleisesti ja varsinkin maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisille henkilöille – erityisesti hiljattain saapuneille maahanmuuttajille – sekä muun muassa kansalliseen tai etniseen vähemmistöön kuuluville henkilöille, viittomakielen käyttäjille ja henkilöille, joilla on vaikeuksia sopeutua uuteen kieliympäristöön ja kulttuuriin. Vieraiden kielten ja kulttuurierojen kanssa tekemisiin joutuminen ohjelman toimintaan osallistuttaessa saattaa heikentää osallistumisintoa ja rajoittaa osallistumisen tuottamia hyötyjä. Mahdolliset osallistujat saattavat jopa jättää kokonaan hakematta tukea ohjelmasta kulttuurierojen vuoksi, jolloin kulttuurierot ovat todellinen este osallistumiselle.
  • Sosiaaliset esteet: Sosiaaliset sopeutumisvaikeudet, kuten puutteelliset sosiaaliset taidot, epäsosiaalinen tai riskikäyttäytyminen, (aikaisemmat) rikokset, (aikaisempi) päihteiden väärinkäyttö tai sosiaalinen syrjäytyminen saattavat muodostaa esteen. Sosiaaliset esteet voivat johtua myös perhetilanteesta, kuten siitä, että hakija on perheen ensimmäinen korkeakoulutukseen pääsevä jäsen tai vanhempi (erityisesti yksinhuoltajavanhempi), omaishoitaja, perheen elättäjä tai orpo tai että hän on ollut tai on parhaillaan laitoshoidossa.
  • Taloudelliset esteet: Heikko taloudellinen asema, kuten alhainen elintaso, pienet tulot, pakko käydä töissä opiskelun ohessa, riippuvuus sosiaaliturvajärjestelmästä, pitkäaikaistyöttömyys, epävarma tilanne tai köyhyys, kodittomuus, velkaantuneisuus tai talousvaikeudet, voi muodostaa esteen. Myös palvelujen (erityisesti niiden palvelujen, joilla tuetaan henkilöitä, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia) heikko siirrettävyys saattaa aiheuttaa ongelmia, kun palvelujen olisi ”liikuttava” osallistujien mukana näiden lähtiessä kaukana sijaitsevalle paikkakunnalle tai varsinkin ulkomaille.
  • Syrjintään liittyvät tekijät: Sukupuoleen, ikään, etniseen alkuperään, uskontoon, vakaumukseen, sukupuoliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen tai intersektionaalisiin tekijöihin (kahden tai useamman edellä mainitun syrjintään liittyvän tekijän yhdistelmä) liittyvä syrjintä voi aiheuttaa esteitä.
  • Maantieteelliset esteet: Maantieteellisiä esteitä saattavat kohdata esimerkiksi syrjäisiltä alueilta tai maaseudulta kotoisin olevat, pienillä saarilla tai reuna- tai syrjäisimmillä alueilla4 elävät ja kaupunkien ongelma-alueilla asuvat henkilöt, ne, joiden asuinalueilla on heikot julkiset palvelut (vähän julkista liikennettä ja heikot palvelut), sekä vähemmän kehittyneillä alueilla kolmansissa maissa asuvat henkilöt.

Digitaalinen Muutos

Covid-19-pandemia osoitti entistä selvemmin digitaalisen koulutuksen merkityksen Euroopan tarvitsemalle digitaaliselle muutokselle. Se toi erityisesti esille tarpeen hyödyntää digiteknologian mahdollisuuksia opetuksessa ja oppimisessa sekä kehittää digitaitoja kaikille. Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman (2021–2027)5 strategisten painopisteiden mukaisesti ohjelmalla pyritään tukemaan tätä pyrkimystä, jotta oppijat, kouluttajat, nuorisotyöntekijät, nuoret ja järjestöt saadaan mukaan digitaaliseen muutokseen.

Ohjelmalla tuetaan toimintasuunnitelman ensimmäistä strategista painopistettä eli tehokkaan digitaalisen koulutusekosysteemin kehittämistä luomalla kaiken tyyppisissä oppilaitoksissa valmiuksia ja kriittistä ymmärrystä siitä, miten digiteknologian tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla ja miten voidaan kehittää ja panna toimeen oppilaitosten digitaalista muutosta koskevia suunnitelmia.

Ohjelmalla tuetaan myös toimintasuunnitelman toista strategista painopistettä tukemalla toimia, joilla pyritään parantamaan digitaitojen ja -osaamisen kehittämistä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kaikille (mukaan lukien nuoret, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, opiskelijat, työnhakijat ja työntekijät). Tavoitteena on edistää sekä perustason että edistyneen tason digitaitoja samoin kuin digitaalista lukutaitoa, josta on tullut olennainen arkielämässä ja jonka avulla ihmiset voivat luovia algoritmeja täynnä olevassa maailmassa ja osallistua täysipainoisesti kansalaisyhteiskuntaan ja demokratiaan.

Näiden toimintasuunnitelman strategisten painopisteiden mukaisesti perustetaan eurooppalainen digitaalisen koulutuksen keskus tehostamaan digitaalista koulutusta koskevaa yhteistyötä EU:n tasolla ja edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa, yhteiskehittämistä ja tutkimuskokeiluja. Keskuksen tavoitteena on tukea jäsenvaltioita siten, että monialaista yhteistyötä tiivistetään käsittelemällä digitaalista koulutusta elinikäisen oppimisen näkökulmasta. Keskus yhdistää kansalliset viranomaiset, yksityisen sektorin, asiantuntijat, tutkijat, koulutuksen järjestäjät ja kansalaisyhteiskunnan digitaalista koulutusta koskevan toimintapolitiikan ja käytäntöjen ketterämmän kehittämisen avulla.

Ohjelman pitäisi tavoittaa laajempi kohderyhmä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Tässä voidaan hyödyntää nykyistä enemmän tieto- ja viestintäteknologian välineitä, fyysisen liikkuvuuden ja virtuaalioppimisen yhdistelmää sekä virtuaalista yhteistyötä.

Ympäristö ja ilmastonmuutoksen torjunta

Ympäristö- ja ilmastotoimet ovat EU:n keskeisiä painopisteitä nyt ja tulevaisuudessa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskeva tiedonanto6 on eurooppalainen uusi kasvustrategia, ja siinä tunnustetaan koulujen, oppilaitosten ja yliopistojen keskeinen rooli oppilaiden, vanhempien ja laajemman yhteisön saamiseksi mukaan muutoksiin, joita tarvitaan, jotta siirtyminen ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä onnistuu.

Lisäksi neuvoston suosituksessa vihreää siirtymää ja kestävää kehitystä koskevasta oppimisesta7 korostetaan tarvetta antaa kaikenikäisille oppijoille niin virallisessa kuin epävirallisessa koulutuksessa tilaisuuksia hankkia tietoa ilmastokriisistä ja kestävyydestä. Lisäksi painotetaan, että vihreää siirtymää edistävän oppimisen on oltava ensisijainen tavoite koulutuspolitiikassa ja -ohjelmissa. Kestävyys olisi nivottava osaksi koulutusta kokonaisvaltaisesti, kuten opetussuunnitelmiin, kouluttajien ammatilliseen kehittymiseen sekä rakennuksiin, infrastruktuureihin ja toimintoihin. Erasmus+ -ohjelman avulla pystytään ratkaisevalla tavalla kehittämään ilmastonmuutokseen liittyviä tietoja, taitoja ja asenteita ja tukemaan kestävää kehitystä niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolella. Ohjelmalla lisätään liikkuvuusmahdollisuuksia vihreillä tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla, mikä edistää osaamisen kehittämistä, parantaa uranäkymiä ja sitouttaa osallistujia kestävän kasvun kannalta strategisiin osa-alueisiin. Erityistä huomiota kiinnitetään maaseudun kehittämiseen (kestävä maatalous, luonnonvarojen hoito, maaperän suojelu, biomaatalous). Koska Erasmus+ -ohjelmassa keskeistä on liikkuvuus, siinä olisi myös pyrittävä hiilineutraaliuteen edistämällä kestäviä liikennemuotoja ja ympäristön kannalta vastuullisempaa käyttäytymistä.

Ympäristöstä ja ilmaston lämpenemisen torjunnasta tulee laaja-alainen painopiste hankkeiden valinnassa.  Etusijalle asetetaan hankkeet, joilla pyritään kehittämään osaamista erilaisilla vihreillä aloilla, mukaan lukien hankkeet, jotka koskevat koulutuksen ja kulttuurin panosta kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja laatimaan vihreän sektorin osaamisstrategioita ja -menetelmiä sekä tulevaisuuteen suuntautuvia opetussuunnitelmia. Etusijalle asetetaan myös aloitteet, joilla tuetaan osallistuvien organisaatioiden suunnittelemia lähestymistapoja ympäristökestävyyteen.

Ohjelmalla tuetaan innovatiivisten käytäntöjen hyödyntämistä, jotta oppijoista, henkilöstöstä ja nuorisotyöntekijöistä voidaan tehdä todellisia muutosta edistäviä toimijoita (esimerkiksi resurssien säästäminen, energiankulutuksen ja jätteiden vähentäminen, hiilijalanjäljen pienentäminen ja kestävien ruoka- ja liikkuvuusvaihtoehtojen valitseminen). Etusijalla ovat myös hankkeet, jotka mahdollistavat – koulutuksen, nuorisotoiminnan ja liikunta- ja urheilutoiminnan avulla – käyttäytymismuutokset, kun on kyse yksilöllisistä valinnoista, kulttuurisista arvoista ja tiedostamisesta, ja jotka tukevat yleisemmin aktiivista toimintaa kestävän kehityksen puolesta.

Tästä syystä organisaatioiden ja osallistujien olisi pyrittävä sisällyttämään vihreät käytännöt kaikkiin hankkeisiin toimintaa suunnitellessaan. Tämä kannustaa niitä keskustelemaan ja oppimaan ympäristöasioista, pohtimaan paikallisia toimia ja löytämään vaihtoehtoisia, vihreämpiä tapoja toteuttaa toimintaansa.

Erilaiset alustat, kuten European School Education Platform (mukaan lukien eTwinning) ja EPALE, tuottavat edelleen tukimateriaalia ja helpottavat ympäristökestävyyttä koskevien tehokkaiden koulutuskäytäntöjen ja -toimintapolitiikkojen vaihtoa. Erasmus+ -ohjelman avulla voidaan myös tehokkaasti tavoittaa erilaisia yhteiskunnan toimijoita (kuten kouluja, yliopistoja, ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, nuoriso- sekä liikunta- ja urheilujärjestöjä, kansalaisjärjestöjä, paikallis- ja alueviranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita) ja tehdä niiden kanssa yhteistyötä; niistä voi tulla aktiivisia toimijoita ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä.

Osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan, yhteiset arvot ja kansalaistoiminta

Erasmus+ -ohjelmalla puututaan siihen, miten vähän kansalaiset osallistuvat demokraattisiin prosesseihin ja miten puutteellista heidän tietämyksensä Euroopan unionista on. Sen avulla yritetään auttaa kansalaisia ratkaisemaan ongelmat, jotka vaikeuttavat heidän aktiivista osallistumistaan yhteisöihin tai unionin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Kansalaisten Euroopan unionia koskevan tietämyksen vahvistaminen varhaisesta iästä lähtien on ratkaisevan tärkeää unionin tulevaisuuden kannalta. Virallisen koulutuksen lisäksi epävirallinen oppiminen voi lisätä kansalaisten ymmärrystä Euroopan unionista ja tunnetta siihen kuulumisesta.

Ohjelmalla tuetaan aktiivista kansalaisuutta ja eettisiä periaatteita elinikäisessä oppimisessa, ja sillä edistetään sosiaalisten ja kulttuurienvälisten taitojen, kriittisen ajattelun ja medialukutaidon kehittämistä. Etusijalla ovat hankkeet, jotka tarjoavat henkilöille mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumiseen, sosiaaliseen sitoutumiseen ja kansalaistoimintaan virallisen tai epävirallisen oppimisen kautta. Painopiste on Euroopan unionin tilannetta koskevan tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämisessä etenkin EU:n yhteisten arvojen, yhtenäisyyden ja moninaisuuden periaatteiden sekä niiden sosiaalisen, kulttuurisen ja historiallisen perinnön suhteen.

Nuorisoalalla on suunniteltu nuorten osallistumista koskeva strategia8 , jolla tarjotaan yhteiset puitteet ja tuetaan ohjelman käyttöä nuorten yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisen edistämiseksi. Strategian tavoitteena on parantaa laadullisesti nuorten osallistumista ohjelmaan, ja se täydentää keskeisiä EU:n nuorisopoliittisia asiakirjoja, kuten EU:n nuorisostrategiaa ja EU:n nuorisotavoitteita. Strategiaan liittyy nuorten osallistumista koskeva välineistö9 , jonka tavoitteena on käytännössä lisätä nuorten osallistumista ohjelman kaikkiin toimintoihin jakamalla taitotietoa,