Samalla ne sitoutuvat noudattamaan korkea-asteen koulutuksen Erasmus-peruskirjan laatuvaatimuksia kaikessa liikkuvuustoimien organisointiin ja hallinnointiin liittyvissä asioissa. Korkeakoulut sopivat myös määrällisistä liikkuvuustavoitteista, yhteistyön ehdoista ja laadullisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan liikkuvuushankkeiden laadukkuus ja tuloksellisuus.
Liikkuvuushankkeen voi käynnistää vasta, kun korkeakoulujen välinen sopimus on allekirjoitettu.
Euroopan sisäinen liikkuvuus tarkoittaa liikkuvuutta EU-maissa tai Erasmus+ -ohjelmaan assosioituneissa kolmansissa maissa sijaitsevien korkeakoulujen välillä.
Kaikilla osallistuvilla oppilaitoksilla on lisäksi oltava korkea-asteen koulutusta koskeva Erasmus-peruskirja.
Kansainvälinen liikkuvuus tarkoittaa liikkuvuutta EU-maissa tai Erasmus+ -ohjelmaan assosioituneissa kolmansissa maissa sijaitsevien korkeakoulujen ja muiden kolmansien maiden korkeakoulujen välillä.
Korkeakoulujen välisissä sopimuksissa siirrytään käyttämään digitaalisia sopimuksia paperisten sijaan eurooppalaista opiskelijakorttia koskevan aloitteen mukaisesti ja koska Erasmus+ -ohjelma pyrkii yleisesti tekemään käytännöistään yksinkertaisempia ja ympäristöystävällisempiä. Digitaaliset sopimukset otetaan käyttöön vaiheittain, ja ensimmäisenä ovat vuorossa Euroopan sisäistä kahdenvälistä liikkuvuutta koskevat kansainväliset sopimukset. Saatavilla on kattava korkeakoulujen välisiä digitaalisia sopimuksia koskeva opas.
Jos digitaalisia sopimuksia ei ole vielä saatavilla, alla on muokattavia sopimuspohjia sopimusten laatimiseen.
Jos opiskelija haluaa lisätietoa korkeakoulunsa sopimuksista, hänen tulee ottaa yhteyttä oman oppilaitoksensa kansainvälisistä asioista vastaavaan tahoon.
Jos oppilaitosten edustajat haluavat lisätietoa korkeakoulujen välisiin sopimuksiin liittyvistä menettelyistä, he voivat ottaa yhteyttä oman maansa kansalliseen Erasmus+ -toimistoon.